Kohti pienempiä yksiköitä

by Riikka

Olen fanittanut tulevaisuuden tutkija Ilkka Halavan ajatuksia monta vuotta. Halava puhui Suomessa ensimmäisten joukossa siitä, kuinka tietotyö tarvitsee onnistuakseen aivan erilaista organisointia kuin suorittava työ. Hän kuvasi, kuinka kuluttajakansalaiset saapuvat työpaikalle uudenlaisin odotuksin ja panoksin kuin sukupolvet heitä ennen. Lisäksi hän toi jo yhteisöpalveluiden ilmestymisen aikaan (eli miltei kymmenen vuotta sitten!) rohkeasti esille, kuinka kyseessä on erinomainen viestintäväline työpaikan tarpeisiin samaan aikaan kun moni yritys vielä pohti Facebookin käytön kieltämistä työajalla.

Nykyään Halavalla on toisenlainen viesti. Hänen mielestään olemme siirtymässä suuryrityksistä kohti pienempiä yksiköitä. Ajatuksen voi kuulla esimerkiksi tässä Hanne Valtarin ja Satu Rämön Unelmaduunarit-podcastin jaksosta kohdasta 1.10 eteenpäin.

Asia on mielestäni niin tärkeä, että puran sen tarkemmin osiin. Tarkoitus ei ole nyt ottaa kantaa siihen, millaista työ voisi niissä pienemmissä yksiköissä olla, vaan ennemminkin avata syitä sille, minkä vuoksi tähän on päädytty.

Peruspointti on hyvin yksinkertainen: suuri organisaatio on niin kallis ja kankea tapa koordinoida asiantuntijatyötä, että jatkossa työ siirtyy toteutettavaksi osittain erilaisten alustapalveluiden kautta. Tämä ei oikeastaan tarkoita pienyritysten määrän lisääntymistä, vaan enemmänkin itsensä työllistämisen helpottumista ja nopeasti muodostuvien (ja purkautuvien) asiantuntijaverkostojen määrän lisääntymistä.

Halava kutsuu podcastissa hierarkiaan perustuvaa organisaatiomallia suureksi pyramidihuijaukseksi. Heiton taustalla on seuraavia syitä.

Suuret hallintokulut. Suuryritys on kallis tapa koordinoida työtä. Massavoimasta on paljon etua silloin, kun pyritään saavuttamaan erilaisia skaalaetuja esimerkiksi autojen, vaatteiden tai vähittäistavaroiden valmistuksessa. Suuryritys kuitenkin on itsessään kankea tapa järjesteää asiantuntijatyötä. Halavan mukaan yrityksiltä ei välttämättä ole kovin kannattavaa tilata asiantuntijapalveluja, kuten graafista suunnittelua, koska samalla joutuu maksamaan varsinaisen työn lisäksi yrityksen tietoturvaryhmän, laatuvastaavan ja keskijohdon palkat. Paljon halvempaa on maksaa suoraan tekijälle pelkästä palvelusta itsestään. Nosto oli mielestäni hyvä, sillä esimerkiksi tämän blogin banneri on tilattu Etsy-palvelun kautta suoraan tekijältä kolmentoista euron hintaan. Erinomainen hinta-laatu-suhde mielestäni.

Suuret transaktiokustannukset. Yrityksen optimikoko vaihtelee paljon sen tuottamien tavaroiden ja palveluiden perustella. Väittäisin asiantuntijatyön optimikoon olevan paljon tavaratuotantoon tähtääviä yksiköitä pienempi. Syynä tähän on se, että tieto kulkee huonosti hierarkiaan asetettujen työntekijöiden välillä, sanoo Halavan lisäksi Esko Kilpi. Työ hidastuu, kun odottelemme päätöksiä ohjausryhmistä ja lopulta saamamme päätös on huono, sillä se on tehty riittämättömän informaation perusteella. Samaan aikaan organisaatio kangistaa itse itseään erilaisilla toimintaohjeilla, säännöillä ja prosesseilla. Näiden prosyyrien tarkoitus on usein parantaa toiminnan laatua, mutta usein ne päätyvät enemmänkin vaikeuttamaan oman työn tekemistä. (Kirjoitan tästä myöhemmin lisää.)

Työntekijöiden ja johdon välinen epätasa-arvo. Halavan nimeämälle pyramidihuijaukselle on tyypillistä, että huipulla istuvat henkilöt saavat moninkertaisen korvauksen työstään suhteessa työntekijöihin, vaikka osallistuvat asiakkaille tuotettavien palveluiden toteuttamiseen vain välillisesti. Asiantuntijan (eli resurssin, kuten johtajat heitä kutsuvat) täytyy siis omalla työllään kompensoida oman palkkansa lisäksi myös ei-laskutettavaa työtä tekevien henkilöiden palkka. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asiantuntijan täytyy tehdä asiakkaalta laskutettavaa työtä lähes koko työaikansa. Väitän, että työn jälki on tällöin huonompi kuin tilanteessa, jossa projektityötä tehdään esimerkiksi kolme neljäsosaa työajasta ja loppuaika varataan oman osaamisen kehittämiselle ja suunnittelulle sekä sisäisille ja hallinnollisille asioille. Itse en ainakaan pysty työpajan päättyessä kello 14 aloittamaan lisäarvoa tuottavaa työtä seuraavalle asiakkaalle kello 14.01.

Esko Kilpi lähestyy samaa asiaa toteamalla, kuinka tulevaisuuden työn arkkitehtuuri ei enää ole organisaatiorakenne, vaan jokaisen asiantuntijan oman verkoston rakenne. Tämän kaiken mahdollistajana – työn uutena käyttöliittymänä – toimii internet. Idea perustuu alustatalouden ajatukseen, jossa tekijän ja asiakkaan väliltä poistuu lähiesimies ja työn koordinoinnista vastaa erilaisten algoritmein ohjattu alusta (kuten Etsy.)

Kyse lienee osittain vastaavasta ylitulkinnasta kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin vallan sanottiin siirtyvän päättäjiltä kansalaisille yhteisöpalveluiden ilmestymisen myötä. Kuitenkin lukiessa Halavan ja Kuluttajatutkimuskeskuksen johtaja Mika Pantzarin vuonna 2010 kirjoittamaa Kuluttajakansalaiset tulevat-raporttia, tuntuu moni raportissa tuolloin esitetty asia myös toteutuneen.

SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila ehti jo kuvata alustataloutta “työelämän painajaisunena”, mutta itse näen tämän kehityksen monella tapaa positiivisemmassa valossa. Uskon, että tällaisen kehityksen myötä jokainen pystyisi keskittymään työpäivänsä aikana enemmän asioihin, joilla on oikeasti merkitystä töiden etenemisen ja asiakaspalvelun kannalta. Ja uskon myös, että tämä tekisi työpäivistämme itsellemmekin nykyistä parempia.

Related Articles

Leave a Comment