Oman mielipiteen muuttaminen on yhteistyötaidoista tärkein

by Riikka

Kansanedustaja Elina Lepomäkeä haastateltiin Kokoomuksen puheenjohtajakisan yhteydessä iltauutisiin. Klippi oli niin lyhyt, ettei ehdokas ehtinyt sanoa kuin yhden asian, mutta sillä kertaa se riitti. Lepomäki sanoi muuttavansa mielipiteensä aina, kun saa uutta parempaa tietoa päätösten alla olevasta asiasta.

Mielestäni jokaisen poliitikon ja itse asiassa kaikkien muidenkin ihmisten pitäisi allekirjoittaa tämä lause, ennen kuin ryhtyy yhtään mihinkään.

Näin ei kuitenkaan ole, vaan mielipiteensä muuttavaa poliitikkoa pidetään median kirjoittelussa epäluotettavana takinkääntäjänä. Esimerkiksi Touko Aaltoa kritisoitiin runsaasti hänen muutettuaan mielipidettään alkoholilainsäädäntöön liittyvässä keskustelussa. Varmaan pahimman höykytyksen on silti saanut Juha Sipilä, jonka pääministerin imagoon ei ole sopinut ideoiden heittely, kokeilu ja toimimattomaksi toteaminen. Kauhistuttavaa käytöstä yritysmaailmasta katsottuna.

Mielestäni oman mielipiteen vaihtaminen on oppimiseen ja kuunteluun kykenevän ihmisen merkki. Näin ei kuitenkaan yleensä ajatella, vaan vastaavanlainen negatiivinen uutisointi on poliitikkojen osalta tyypillistä. Heidän vaalikonevastauksiaan ja äänestyskäyttäytymistään analysoidaan vuosien ajalta ja yhdenmukaista linjaa pitäneet poliitikot palkitaan luotettavimpina.

Vai onko kyse sittenkin jääräpäisyydestä?

Asioilla on tapana henkilöityä

Politiikan lisäksi mielipiteiden muuttamisen vaikeus näkyy yrityksissä ja muissa organisaatioissa. Suurissa korporaatioissa pyöritetään tyypillisesti suurta määrää erilaisia kehitysprojekteja ja yleensä projektien tavoitteet ja ratkaisut henkilöityvät muutamaan asian puolesta näkyvimmin puhuvaan henkilöön. Tämä on ikävää siksi, että omaa mielipidettä on vaikea muuttaa sen jälkeen, kun on omilla kasvoillaan puhunut asian puolesta suuren yleisön edessä. Mielipiteen muuttaminen on kuitenkin tärkeää, sillä asiantuntijayhteisöissä ratkottavat ongelmat ovat tyypillisesti niin kompleksisia, että niihin löytyy harvoin yhtä oikeaa ratkaisua.

Mietitään vaikka aktiivimalli-keskustelua. Keskustelua kävi kaksi toisiinsa vihamielisesti suhtautuvaa leiriä, eikä vastapuolen argumenttia voitu ottaa kuuleviin korviin, vaikka osa niistä olisi ollut oikeita. Välillä keskustelua seuratessa tuli sellainen fiilis, ettei kaikkien siihen osallistuneiden päätavoitteena ollut enää ratkaista Suomen työllisyysongelmaa, vaan osoittaa vastaleirin argumentit vääriksi.

Puhu ratkaisun sijaan ongelmasta, jonka haluat ratkoa

Kuinka sitten ajaa tärkeänä pitämiään asioita onnistuneesti ajautumatta jääräpäiden pattitilanteeseen? Yksi vaihtoehto on puhua yhden kiveenhakatun ratkaisun sijaan muutamasta tärkeimmästä ongelmasta, jotka haluaa ratkaista. Tällainen ajatus voisi toimia ensimmäisenä askeleena yhteiseen ratkaisujen etsintään, jossa ideoita ja yksityiskohtia voi hakea puhtaammalta pöydältä ilman, että oma mielipide lukitaan etukäteen.

Esimerkiksi oma pähkäilyni suurten organisaatioiden sisäisten yhteistyökäytäntöjen ja henkilöstön digityötaitojen kehittämiseen alkoi jo vuosia sitten ensimmäisessä työpaikassani opiskelujen jälkeen. Sen jälkeen olen heitellyt kaikenlaisia ratkaisuja työpäivän aikana tapahtuvaan viestittelyyn, palaveeraamiseen ja jatkuvaan kiireeseen. Osa niistä on ollut hyviä ja osa huonoja. Esimerkiksi juuri edellisessä tekstissä kirjoitin siitä, kuinka ymmärsin yrityksen sisäisen somekanavan käytön väärin Yammerin ilmestymisen aikaan.

Väitänkin, että monen työelämän kiistan taustalla onkin se, ettei edes ratkaistavaa ongelmaa ole ymmärretty samalla tavalla. Tällainen tunne tuli ainakin juuri aktiivimalli-keskustelun osalta. Juhana Vartiainen toitotti mielenosoitus-yleisölle, kuinka meillä on yksiselitteistä tutkimusnäyttöä siitä, että työttömyysetuuksien tason nopeampi lasku vähentää työttömyyttä. Vastapuoli taas huusi takaisin, kuinka työpaikka kyllä löytyy nopeammin, mutta huonommalla palkkatasolla ja koulutusta vastaamattomampiin töihin.

Toinen leiri oli siis ratkomassa ongelmaa valtiontalouden näkökulmasta ja toinen korosti yksilön tilannetta ja toiveita. Keskustelu kävi somekommentaattorien ohjaamana niin kuumana, että harva taisi ajatella, voisiko eri näkökulmia yhdistää toisiinsa. Esimerkiksi siten, että aluksi huonompipalkkainen koulutusta vastaamattomampi työ toimisi tulevaisuuden väylänä parempaan työpaikkaan.

*

Kannatan projektimallia, jossa suunnittelu ja toteutus tapahtuu yhtä aikaa vesiputousmallin sijaan. Mielestäni se on ainoa mahdollinen tapa tehdä laadukasta projektityötä, sillä työelämässä käsiteltävät asiat ovat niin monimutkaisia, ettei niihin aina löydy yhtä yksiselitteistä oikeaa vastausta. Yleensä joudutaan valitsemaan useasta epätäydellisestä vaihtoehdosta. Oman vivahteensa keskusteluun tuo jatkuvasti muuttuva teknologia, joka saattaa perinteisen projektimallin suunnitteluvaiheessa näyttää aivan erilaiselta kuin toteutusvaiheessa puoli vuotta myöhemmin.

Siksi jatkuva uudelleenarviointi on tarpeen.

Related Articles

Leave a Comment