Työnteon vastakohta on joutenolo

by Riikka

Olin joskus vuosia sitten samassa tilaisuudessa Microsoftin silloisen toimitusjohtajan Ari Rahkosen kanssa. Hän kysyi osallistujilta vaikean kysymyksen – mikä on työnteon vastakohta?

Hauskanpito, kuuluisi työhönsä leipääntyneen tekijän stereotyyppinen vastaus. Tämänkaltaisten vastausten määrä on kuitenkin vähenemään päin, sillä nykyään on yhä useammin ok sanoa nauttivansa työstään. Väittäisin muutoksen tapahtuneen sinä aikana, kun olen itse ollut työelämässä, sillä ensimmäisinä työvuosinani työstä nauttimista ja sen avoimesti ääneen kertomista pidettiin vielä jollain tapaa mielenvikaisena. Toki organisaatioiden välilläkin on eroja. Nykyään työ onneksi ymmärretään yhä enemmän itsensä toteuttamisen keinona pakkopullan sijaan.

Mikä sitten oikeasti on työn vastakohta? Joutenolo, vastasi Rahkonen osallistujien pyöritellessä silmiään. Mietin, mitä joutenololla oikein tarkoitetaan ja ajattelin tietenkin ensimmäisenä itseäni makoilemassa sohvalla Netflixin ääressä (paitsi ettei tuolloin vielä ollut Netflixiä, ainoastaan netistä ladatut Sinkkuelämä-jaksot!) Tässäkin kohtaa meni kuitenkin pieleen. Suorittavan työn tekijä on jouten maatessaan sohvalla. Tietotyöläinen taas antaessaan aivoilleen hengähdystauon. Aivoja ei luojan kiitos voi laittaa pois päältä, mutta niille voi tarjota vähemmän kuormittavia hetkiä, mikä vapaa-ajalla tapahtuu laittamalla kännykän pois, tietokoneen pois, telkkarin pois ja jopa kirjankin tai lehden pois. Silloin tietotyöläinen on jouten.

Joutenolo on tärkeä osa tietotyötä, sillä silloin, kun ihminen ei tietoisesti ole keskittynyt ajattelemaan jotain, aktivoituu alitajunnan toiminta. Alitajunnalla on tärkeä merkitys esimerkiksi suurten vaikeasti hahmotettavien ongelmien tai tehtävien työstämisessä. Huomionarvoista on, että vaikka aivoja ei voi laittaa pois päältä, voi oman alitajuntansa kuitenkin tehdä lähes toimintakyvyttömäksi esimerkiksi puhelimen jatkuvalla herätetulvalla.

Älypuhelinten käytön vähentämisen onkin todettu parantavan keskittymiskykyä ja luovuutta – juuri alitajunnan avulla. Aivotutkija Minna Huotilainen vertaakin kyseisessä Hesarin artikkelissa osuvasti tilannettamme intiaaneihiin, joille annettiin alkoholia. Olemme tekemisissä jonkin uuden koukuttavan asian kanssa ja nyt sitä pitäisi oppia hyödyntämään oikein ilman, että uusi aine, oli se sitten alkoholi tai älypuhelin, nousee hallitsijan rooliin.

*

Omaa tietotyöläisen joutenoloani on siivoaminen. Keksi sinäkin omasi. Joutenolon jälkeen aion lukea lisää tätä Nathan Hillin kiiteltyä kirjaa, jota rakastan jo nyt ensimmäisen sadan sivun jälkeen. Kuunnelkaa vaikka!

“Yliopiston jokaisessa luokassa on joka ikisellä paikalla tietokone, millä seikalla opinahjo kerskuu kaikissa vanhemmille lähettämissään mainosmateriaaleissa: Kampuksella verkkoyhteydet! Opiskelijat valmistetaan 2000-lukua varten! Samuelista kuitenkin tuntuu, että opiskelijoita valmistetaan vain istumaan hiljaa ja teeskentelemään aherrusta. Näyttelemään keskittyneisyyttä, kun he tosiasiassa tutkivat urheilutuloksia, meilaavat, katselevat videoita tai ovat omissa maailmoissaan. Ja kun asiaa oikein ajattelee, niin kenties se onkin tärkein asia joka heille voidaan opettaa amerikkalaisesta työpaikasta: miten istua rauhallisena pöytänsä ääressä, surffata netissä ja olla tulematta hulluksi.”

Offline is the new luxury.

Related Articles

Leave a Comment