Vuosi äitiyslomalla tekee ihmeitä päälle

by Riikka

Tänään on äitiyslomani viimeinen päivä. Kulunut vapaa on ollut minulle jo toinen ja molemmilla kerroilla on tuntunut siltä, että elämä on liikahtanut jotenkin oikeaan suuntaan. Kotona on ollut mahdollista tehdä asioita, jotka muuten jäävät helposti tekemättä.

Ensimmäisellä äitiyslomallani kirjoitin gradua puoli-maanisessa tilassa. Jälkikäteen tuntuu, etten ole koskaan ollut niin onnellinen kuin silloin. Päivät tuntuivat jatkuvalta flow-tilalta, kun viilasin tutkimusta pala palalta paikoilleen.

Tällä kertaa olen ehtinyt kirjoittaa blogia, mikä on ollut hauskinta tekemistä pitkään aikaan. Täällä sitä vaan saa viisastella, miten asioiden tulisi olla välittämättä pätkääkään asioiden viemisestä käytännön tasolle. Ah, ollapa kolumnisti! Tai motivaatiopuhuja! Tai konsultti! Eikun..

*

Ulospäin aikaansaavalta näyttävän tekemisen syy on ollut yksinkertainen:

  1. Olen voinut tauottaa työtä kirjoitushetkiin ja hääräämishetkiin (vaipanvaihto ja vauvan kanssa riehuminen), joiden aikana ehdin ajatella asioita rauhassa.
  2. Olen ollut erossa normaalisti työtä kuormittavista asioista, kuten aamuruuhkasta, avokonttorista ja joka puolelta sinkoavista pyynnöistä.

Päivissä on siis ollut monia hyviä hetkiä keskittyä täysillä sekä toisaalta palautua heti tekemisen jälkeen esimerkiksi vaunulenkillä tai ihan vain kodin hiljaisuudella.

Kivikautiset aivomme pärjäävät huonosti avokonttorissa

En ole koskaan päässyt konttorilla flow-tilaan. En tiedä, onko se edes mahdollista. Sitä ei kerrota myöskään Minna Huotilaisen ja Katri Saarikiven Aivot työssä -teoksessa, mutta onneksi siellä kerrotaan paljon muuta. Kuten millainen on avoille hyvä työpäivä.

Ajattelua tukevan työpäivän perusteet on helppo luetella ilman kirjaakin: syö järkevästi päivän aikana, älä multitaskaa, käy välillä ulkona ja valitse työn toteutuspaikka työn luonteen mukaan. Nämä perusasiat on painettu jokaisen iltapäivälehden Terveys-osion vinkkisivulle.

Teos antaa kuitenkin paljon tarpeellista taustatietoa sille, miksi moni kokee avokonttorin, istumisen ja näyttöpäätteen tuijottamisen niin haastavaksi keskittymisen kannalta.

Teoksen lähtökohtana on, että ihmisaivot ovat muuttuneet satojen tuhansien vuosien saatossa suhteellisen vähän, eivätkä kivikautiset aivomme meinaa pärjätä kuvatun laisessa työympäristössä.

Ensimmäinen syy on herkko reagointi ulkoa tulleisiin ärsykkeisiin, joka kivikaudella oli elinjäämisen kannalta välttämätöntä. Nyt kun näkökentän äärilaidalta ei enää uhkaa sapelihammastiikeri, vaan ohi kävelevä kollega, välkähtävä älypuhelin tai nettisivun laidassa liikkuva videoklippi on havaintokykymme kääntynyt meitä vastaan. Siksi moni sanoo olevansa tehokkain etätyötä tehdessään.

Fyysinen aktiivisuus lisää mielen aktiivisuutta

Toinen syy aivojen huonoon pärjäämiseen nykytyöympäristössä on paikallaan olo. On tiedetty pitkään, että liikunta tukee aivojen toimintaa, mutta liikunnan merkitys on ehkä ymmärretty osin vaillinaisesti. Meidän ei tule nimittäin liikkua vain siksi, että saamme liikunnasta lisäenergiaa työpäivään. Toinen paljon tärkeämpi syy on, että henkiset kykymme ovat parhaimmillaan, kun olemme fyysisesti edes jonkin verran aktiivisia. Emme siis liiku vain siksi, että voimme sen jälkeen tehdä työtä liikkumatta, vaan myös siksi, että liikkuessamme teemme tärkeää työtä.

Tämän voi todentaa jokainen esimerkiksi niistä ideoista, jotka syntyvät lenkin aikana. Liikuntalajeista juuri kävely näyttääkin vaikuttavan erityisen voimakkaasti ihmisen kykyyn suunnata ajatuksiaan tulevaisuuteen ja kehittää uusia suunnitelmia. Sama ilmiö oli minulle päivittäistä äitiyslomalla. Vauvanhoidon aikana mietin jotain työhön liittyvää ongelmaa, minkä jälkeen itse kirjoitustyöhön ei mennyt kovin paljoa aikaa, kun asia oli jo valmiiksi mietitty.

Huotilaisen ja Saarikiven mukaan asioiden maininta ei kuitenkaan riitä aivoille hyvän työpäivän luomiseksi. Tämän saavuttamiseksi täytyy murtaa istumiskulttuuri ja näyttöpäätteen tuijottamiskulttuuri. Miten se tehdään, on toinen ja paljon vaikeampi kysymys.

Kirsi Piha sanoi Anna Perhon järjestämässä Antisäätäjä-webinaarissa, että meidän tulisi ajatella aamuisin ja toteuttaa iltapäivisin. Tämä oli mielestäni todella hyvä ohje, mutta käytännössä sitä on vaikea toteuttaa. Jos saisin itse päättää, istuisin aamupäivät äänieristetyssä kuutiossa yksinäni tekemässä sovittuja töitä, minkä jälkeen iltapäivät olisi ok kuluttaa palavereissa. Ehkä alan siis järjestelemään itselleni kuutiota, kun työt taas alkavat.

Related Articles

Leave a Comment