IT:n kielimuuri

by Riikka

Opin viime syksynä uuden sanan. Konsulttinuttura. Konsulteille ominaisen hiustyylin lisäksi on kuulemma olemassa myös konsulttien vaatteet ja jopa konsulttikorkokengät! Kyseisen opin sain silloiselta asiakkaaltani, joka tekee paljon projekteja eri IT-toimittajien kanssa. Hän siis varmasti tiesi, mistä puhui. Vieruskaverikin komppasi, kuinka “kyllä heti näkee, kun konsultti astelee sisään.”

Ongelmallisissa projekteissa aletaan helposti puhua kaiken maailman konsulteista. Kiitoksen hetkellä taas minulle todettiin kerran, ettet muuten yhtään vaikuta konsultilta.

Hetkinen. Voisiko esimerkiksi lääkäriä kehua sanomalla, ettet muuten yhtään vaikuta lääkäriltä? Heti kun astuin sisään ajattelin, että tällä kaverilla ei varmana pysy kirurgin veitsi kädessä.

Jäin miettimään pidemmäksi aikaa ajatusta “et vaikuta konsultilta” -heiton taustalla ja ehkä samat sanat olisi voinut muotoilla myös näin: “minusta tuntuu, että puhumme samaa kieltä ja ymmärrämme toisiamme.”

Kehitysprojektin kolme kieltä

Konsulttinuttura naurattaa, mutta nimityksellä on myös vakavampi puoli, sillä siihen sisältyy paljon epäluottamusta. Konsultit nähdään organisaatiorajojen lisäksi muutenkin omasta työporukasta erillisenä ryhmänä, mikä ei luo parasta lähtötilannetta yksittäisen kehitysprojektin yhteishengelle.

Johtuuko tämä kaikki kyräily sitten epäluuloisista työntekijöistä ja paisuttelevasta mediasta? Ei välttämättä.

IT-projektit ovat vaikeita projekteja, joissa hyvin eritaustaiset ihmiset keskustelevat keskenään usein melko monimutkaisista käyttäjätarpeista ja vähintään yhtä monimutkaisesta teknologiasta. Asetelma luo helposti ihmisten välille kielimuurin, minkä ylittäminen on jokaisen projektiin osallistuvan henkilön tehtävä.

Yksi muurin ylittämisen suurin ongelma on, että sekä projektin tekniset että täysin ei-tekniset osallistujat pyrkivät korostamaan teknologian vaikeutta ja teknologisen tietämyksen tärkeyttä yli muun tekemisen. Tarkoitan tällä sitä, että teknologian asiantuntija viljelee puheessaan ylpeästikin kolmikirjaimisia lyhenteitä samalla, kun käyttäjänäkökulmaa edustava osallistuja saattaa jopa pahoitella muille, kuinka hän ei valitettavasti ymmärrä tästä tekniikasta yhtään mitään. Aivan kuin tämä kertoisi jotain ihmisten kompetenssista noin yleensäkin.

Mitä tapahtuu, kun kolmikirjaimiset lyhenteet yhdistetään konsulttijargoniaan? Ainakaan ei tule onnistunutta projektia.

IT-projektit eivät nykyään myöskään ole pelkkää teknologiaa ja käyttäjätarpeita, vaan kaikki yritetään kuroa osaksi isompia tavoitteita eli liiketoimintahyötyjä. Kuulitte oikein, teknologiaslangin rinnalla projekteissa puhutaan myös paljon ylätason business-kieltä.

Mitä siitä sitten tulee, kun kolmikirjaimiset lyhenteet yhdistetään konsulttijargoniaan? Ensin konffaatte SSO:n kuntoon ja sitten vaan muistatte, että muutos lähtee johtamisesta. Ainakaan ei tule onnistunutta projektia.

Jonglööraus on heitto- ei kiinniottolaji

Asiantuntija sortuu helposti korostamaan tietämystään ja asian haastavuutta kuvailemalla osaamistaan mahdollisimman vaikeasti. Tähän syyllistyvät varmasti ihmiset eri aloilta, mutta mietitään asiaa hetki IT-projektien näkökulmasta.

Projektin onnistumisen kannalta kaikki eri osaamisalueet ovat yhtä tärkeitä. IT-projekteihin osallistuvien asiakasorganisaation työntekijöiden ei siis tarvitse ymmärtää teknologiaa sen enempää kuin käyttäjän yleensäkään. Kenenkään ei myöskään tulisi anteeksi pyytäen todeta, ettei ole kovin tekninen ihminen, vaan vaatia asiantuntijoita avaamaan asiaansa esimerkein niin pitkään, kunnes se on ymmärretty.

 

Tänä syksynä olenkin oppinut, että jonglöörauksessa ei ole kyse taitavasta kiinniottamisesta, vaan taidosta heittää pallo ilmaan siten, ettei kiinniottamisen eteen tarvitse nähdä juurikaan vaivaa. Tällaista mentaliteettia toivoisin myös projektikeskusteluun. Jos viestisi ei mene perille, ei ongelma välttämättä ole kuulijassa.

Kansantajuinen kommunikointi on ainoa tapa saada tietämyksellään jotain aikaan.

Asiantuntija sortuu helposti ylimielisyyteen puhuessaan omasta alastaan jonkun sitä ymmärtämättömän kanssa. Tämä on oikeastaan osa samaa ilmiötä, jossa koko tieteen popularisointi mielletään jotenkin viihteelliseksi ja vähemmän tärkeäksi kuin varsinainen asiantuntijatyö. Kuitenkin oman asian kansantajuinen kommunikointi on ainoa tapa saada tietämyksellään jotain hyödyllistä aikaan. Tällaista työtä ei tulisi nähdä jotenkin varsinaista asiantuntijatyötä kevyempänä tekemisenä, vaan vähintään yhtä tärkeänä osa-alueena.

Projekteissa tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen pitäisi koko ajan muistaa yhteistyön tärkein tavoite: yhteisen ymmärryksen muodostaminen toteutettavasta asiasta niin hyvine kuin huonoine puolineenkin.

Älä siis yritä kuulostaa huippuasiantuntijalta. Yritä kuulostaa omalta itseltäsi.

Related Articles