Miksi IT-alalla pitäisi puhua tasa-arvosta?

by Riikka

Alkuvuodesta moni IT-alalla työskentelevä tuohtui. Vincit halusi rekrytä lisää Mikkoja firman paalupaikoille. Yksi ilmoituksen lukenut leiri tuohtui, sillä se halusi nähdä teknologia-alan monenlaisten ihmisten paikkana olla ja yrittää. Ja tästähän toinen leiri tuohtui. Pitääkö joka asiasta loukkaantua, toinen leiri kysyi. Kyllä, sanoi ensimmäiseksi tuohtunut leiri. Ei todellakaan, sanoi toinen. Kolmas ja suurin leiri oli hiljaa ja mietti, miksi tästäkin nousi tällainen haloo. Lopulta Mikot pyysivät anteeksi ja pääsivät Hesariin selvittämään tekosiaan. Case closed.

Tuohtuminen ja silmien pyörittely oli ihan ymmärrettävää, kun yksi leiri puhui tasa-arvo-otsikon alla ahtaista sukupuolirooleista ja toinen syrjinnästä. Anteeksipyynnön sijaan olisikin ollut hienoa, jos mediahuomio olisi käytetty selittämään kaikille rautalangasta, mistä kampanjaa kohdannut kritiikki johtui ja millaiseen laajempaan keskusteluun se liittyi.

Mikko lähtee juoksukilpaan paalupaikalta

Paremman Mikon jälkimainigeissa kysyttiin, miksi valkoisesta heteromiehestä on tullut syypää kaikkeen. Lisäksi moni sanoi, ettei ole kokenut syrjintää työpaikalla, joten koko keskustelu oli vähän turha. Lopuksi todettiin, että IT-alalla toimiva nainen on vaan “yksi pukumiehistä”.

Syyllisten ja syrjinnän sijaan ensimmäinen leiri puhui etuoikeutetusta asemasta työmarkkinoilla.

Valkoinen heteromies, kutsutaan häntä nyt vaikka Mikoksi, on edelleen yhteiskunnan normi hyväpalkkaisilla aloilla ja johtotehtävissä. Siksi puhutaan johtajista ja naisjohtajista, tutkijoista ja naistutkijoista, jalkapalloilijoista ja naisjalkapalloilijoista, hoitajista ja mieshoitajista.

Etuoikeus tarkoittaa muun muassa niitä mielikuvia ja asenteita, joita ihmisiin liitetään esimerkiksi sukupuolen tai jopa ulkonäön perusteella. Mielikuvat näkyvät ympäristöstä tulevana kannustuksena, tukena ja roolimalleina ja voivat vaikuttaa ihmisen toimintaan ja valintoihin paljonkin.

Ja niin onkin, että pitkä mies tienaa enemmän kuin lyhyt. Naisilla palkan kanssa korreloi paino. Ja kun mies ja nainen hakevat työpaikkaa samalla CV:llä, arvioidaan mies pätevämmäksi.

Omia mielikuvia erilaisista ihmisryhmistä voi olla vaikea huomata ja varsinkin se voi olla vaikeaa silloin, kun omaan viiteryhmään liitetyt ominaisuudet ovat lähinnä positiivisia. Näitä mielikuvia ja asenteita on kuitenkin alettu viime aikoina kyseenalaistaa, sillä rooli stereotypian sisällä on ahdas. Ja tätä nyt tarkoittaa se muotisana diversiteetti.

Diversiteettikeskustelun tarkoitus on muistuttaa, ettei kenenkään tarvitse olla pukumies töissä pärjätäkseen, vaan myös tanakka tyttölapsi Juankoskelta voi työskennellä esimerkiksi johtotehtävissä ja ihan jopa IT-alalla. Tämä taas on tärkeää siksi, että ahdas rooli haittaa ihan kaikkia. Myös Mikkoa.

Aamuisin Mikko astuu ensimmäisenä ulos kanalasta ja kiipeää pihakivelle herättämään muita. Liisa seuraa tilannetta ikkunasta.

Puhutaan seuraavaksi aivoista

Sanon heti alkuun, etten tiedä aivoista yhtään mitään, mutta jos jokin on hauskaa, niin tämä.

Naisten ja miesten aivojen välisiä eroja on tutkittu paljon ja tulos on ollut pitkään selvä: miehellä on miehen aivot ja naisella naisen. Mies on kiinnostunut asioista, nainen ihmisistä. Mies toimii logiikalla, nainen tunteella. Miehellä on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky ja naisella hyvä intuitio. Mies on hyvä korjaamaan polkupyöriä ja nainen hyvä hoitamaan lapsia.

Kysymys “naisen aivoista” onkin äärimmäisen latautunut, sillä se oikeuttaisi osaltaan työnjaon, jossa toinen käy töissä ja toinen hoitaa kotia. Tai ainakin lähtee töihin hoitamaan muita.

Eräs tunnetuimmista keskusteluun osallistujista on autismitutkija Simon Baron-Cohen, jonka mukaan miehen aivot ovat loogis-asia-orientoituneet ja naisten aivoissa dominoi tunne ja empatia. Tarkka sanamuoto on “predominantly hard-wired.”

Samaan aikaan, kun tiedelehtiin painettiin kuvia sinisistä ja pinkeistä aivoista, alkoi sivusta kuulua toisenlainen ääni. Kritiikin mukaan tutkimusasetelmissa oli unohdettu ympäristön vaikutus ihmisten käyttäytymiseen ja tulosten tulkinta oli lähtenyt vähän käpälästä. Samalla pohdittiin, oliko ajatus miesten ja naisten erilaisista aivoista ja sitä kautta erilaisista kyvyistä ja kiinnostuksen kohteista niin vahva, ettei tutkimusta lähdetty tekemään ihan neutraaleista lähtöoletuksista.

Siksi onkin hyvä esittää pari kysymystä. Ensimmäinen tulee tässä.

Tutkijat näyttäisivät olevan samanmielisiä siitä, että aivot voivat olla loogis-asia-orientoituneet tai tunne-empatia-orientoituneet. Toiseksi tutkijat näyttäisivät olevan samanmielisiä myös siitä, että molempia aivotyyppejä löytyy kaikilta sukupuolilta. Siksi toinen aivotutkija Gina Ribbon kysyykin, miksi loogisia aivoja nimitetään miesten aivoiksi.

“If you don’t have to be a male to have a male brain, why are we calling it male brain?”

Helppo vastaus on, että miehen aivot ovat keskimäärin useammin loogis-asiaorientoituneet, kuten tutkitusti onkin. Tulosten tulkinnassa täytyy kuitenkin erottaa se, millaiset ihmisaivot ovat syntyessään ja millaiseksi ne kehittyvät elämän aikana.

Aivomme ovat plastiset eli ne muuttuvat koko elämän ajan toimintamme perusteella. Mikäli ihminen siis viettää paljon aikaa legojen rakentamisen, pyörän korjaamisen ja karttojen lukemisen parissa, näkyy se aivoissa. Samaan tapaan jos ihminen käyttää paljon aikaa nukeilla leikkimiseen, lasten ja potilaiden hoitamiseen, näkyy sekin aivoissa.

“People say men are from Mars and women are from Venus, but the brain is a unisex organ,” sanoo neurotieteiden professori Lise Eliot. “If scientists and academics were to begin with the premise that men and women are equally capable, their studies would result in radically different conclusions.”

Niin. Tässä tavallaan tulikin jo se toinen kysymys.

Mitä, jos aivoja tarkasteltaisiin kahden laarin sijaan mosaiikkina, jotka voivat olla loogiset, empaattiset ja kaikkea siltä väliltä, ehdottaa osa tutkijoista. “Naisen aivot” kun on käsitteenä vähän ongelmallinen, sillä se viittaa johonkin biologiseen ja ennalta määrättyyn. Kuitenkin Baron-Cohenin löytämä empaattinen aivotyyppi on syntynyt biologian ja ympäristön yhteisvaikutuksesta, kuten hän itsekin toteaa. Vastasyntyneiden tyttö- ja poikavauvojen aivoista taas tiedetään melko vähän, koska niitä on vaikea tutkia. Lisäksi ei tiedetä, mitä aikuisilla löydetyt erot tarkoittavat ja mistä ne johtuvat.

Kulttuurissa nainen kuvataan miellyttäjänä ja huolehtijana

Sukupuoliaivojen sijaan yksi asia aivoista tiedetään varmasti. Ne toimivat pesusienen tavoin. Tämä tarkoittaa sitä, että aivot imevät itseensä vauhdilla ympäröivän kulttuurin tuomat normit ja alkavat pitää niitä ainoana oikeana tapana toimia.

Koko tasa-arvokeskustelussa kyse onkin paljolti siitä, kuinka ihmiset saataisiin valitsemaan alansa omien mielenkiinnon kohteiden ja taitojen perusteella, eikä jotain kulttuurista tullutta mallia tavoitellen. Siksi tasa-arvokeskustelu on aika paljon keskustelua roolimalleista.

Tapa, jolla nainen on kuvattu kulttuurissa, on vähän yksipuolinen. Esimerkiksi elokuvien ja TV-sarjojen mieshahmot ovat usein aktiivisia toimijoita ja nainen taas avuton sivuhenkilö, joka hoivaa ja miellyttää.

Joka ikinen Disneyn leffa toistaa tätä samaa asetelmaa, kunnes kymmenen vuotta sitten suunta lähti muuttumaan. Frozenissa prinsessaa kiinnosti prinssin sijaan jokin hämärä jäätalon valtaus. Ja uudessa Aladdin-versiossa Yasminesta tulee sulttaani.

Leffojen sijaan itselleni vaikein esimerkki on kuitenkin Sinkkuelämää -sarja, jota pidettiin vielä kymmenen vuotta sitten jotenkin kumouksellisena. Nyt kun asiaa miettii uudelleen, niin päähenkilöiden elämän ainut sisältö oli tällääminen ja parisuhteen löytäminen. Siinäpä hyviä roolimalleja tytöille.

Leffojen lisäksi nainen hoivaa myös työelämässä, sillä Suomessa työmarkkinat ovat todella segregoituneet. Segregaatio tarkoittaa sitä, että miehet ja naiset työskentelevät eri aloilla ja erilaisissa tehtävissä – miehet useammin teknisillä aloilla ja johtotehtävissä, naiset useammin hoiva-aloilla ja työntekijätasolla. Sama asetelma toistuu yritysten sisällä, jossa HR ja viestintä on jotenkin naisten juttu.

Tässä kohden on helppo sanoa, että itsehän naiset sinne matalapalkka-aloille hakeutuvat, mutta onko niin?

Ja nyt aletaan päästä asian ytimeen. Onko niin, että naisilla on jokin päässään jokin hoiva-empatia-mekanismi, joka ohjaa heidät matalapalkka-aloille vai onko kyse kulttuurista? Juuri tästä neurotietelijät ovat valtavan erimielisiä ja pommittavat toisiaan sosiaalisessa mediassa sellaisella tahdilla, että ei muuta kuin popcornit esiin ja vääntöä seuraamaan. Osa keskustelijosta on sitä mieltä, että hoivamekanismi löytyy ja näin kuuluukin olla ja osa taas on sitä mieltä, että tämä oli suurinta schaibaa sitten sen ajan, kun maapallo oli litteä ja ilmastonmuutosta ei tapahtunut.

Välillä Mikkokin tuohtuu.

Mikon ei tarvitse pyytää anteeksi, mutta IT-alalla saattaa olla aihetta itsetutkiskeluun

Kolmannen leirin lisäksi varmaan myös Mikko välillä mietti, miksi tästä tuli tällainen haloo. Kysehän oli vitsistä, jota ensimmäinen leiri ei vaan tajunnut. Ehkä heillä ei ole huumorintajua lainkaan.

Vitsin lisäksi Parempi Mikko oli seksistinen mainos ja siksi kampanjasta tuli haloo.

Seksismi ei liity  ahdisteluun, vaan tarkoittaa sitä, että sukupuolten ajatellaan eroavan toisistaan kykyjen, odotusten ja käyttäytymissääntöjen perusteella. Seksismi näkyy esimerkiksi tämänkaltaisesta mainoksesta, jossa poikavauvasta tulee tiedemies (loogikko) ja tyttövauvasta balettitanssija (miellyttäjä.) Hauska yksityiskohta onkin, että Britannia kielsi seksistiset mainokset kesäkuussa 2019.

Tähtään tällä kirjoituksella kahteen asiaan, joista ensimmäinen tulee tässä.

IT-alalla on tapana ajatella, että olemme edellä muita ja vanhoillisuus on jotain kaukana meistä. Lisäksi meillä on tapana sanoa, että haastamme jatkuvasti ajatteluamme ja haluamme kehittyä.

Kun mietin Paremman Mikon jälkeistä keskustelua, en tiedä, missä olemme. Ainakaan emme ole edellä.

Siksi voi olla hyvä tutustua näiden muotisanojen perusajatuksiin ja alkaa sen jälkeen miettimään omaa toimintaa.

Itse esimerkiksi ehdotin lapselleni eräänä syksynä koulun pitkästä kerholistasta tanssia tai kuoroa. Oli kiire, enkä ajatellut, joten suodatin hänelle valmiiksi monista eri vaihtoehdoista vain kaksi ja näytin samalla, että tätä tietä sinun kuuluu tyttönä kulkea.

Lapsi halusi shakkikerhoon.

Ja tämä oli nyt se toinen asia, johon tekstillä pyrin.

Jatkuvan tuohtumisen sijaan olisi kiva, ettei tämä keskustelu olisi mikään naisten juttu. Koko tasa-arvon sijaan pitäisikin puhua diversiteetistä. Ahtaiden sukupuoliroolien sijaan diversiteetti hyödyttää ihan kaikkia. Se tarkoittaa sitä, että sankari-loogikon lisäksi Mikko voi myös olla hyvä vanhempi, jolla on hyvä intuitio, tunneälyä ja empatiaa.

Kirjoittaja työskentelee yrityksessä, jossa työntekijöiden yleisin etunimi on Mikko.

Leave a Comment